tiistai 8. maaliskuuta 2016

#2 - Katso 26 elokuvaa, joita et ole ennen nähnyt, yksi joka aakkoselle

Ensimmäisenä postauksena megalomaanisen haaste-esittelyn jälkeen täytynee sanoa jotain tekstin otsikosta. Pienen ajatustyöskentelyn päätteeksi päädyin siihen, että haasteblogitekstien otsikko rakentuu seuraavasti:
  • #-merkki
  • haasteen numero
  • väliviiva
  • haasteen varsinainen otsikko
Erittäin tylsää, joo. Mutta myös selkeää. Joten pysytään tässä kaavassa kunnes parempi kehittyy.



26 uutta elokuvatuttavuutta on aakkostettu alkuperäisnimen mukaan. Tämä siksi, että elokuvien englanninkieliset nimet alkavat usein esim. T-kirjaimella. Ts. menen sieltä, missä aita on matalin. Käännösnimenä ilmoitan ensisijaisesti suomen ja jollei nimeä ole, käytän englanninkielistä käännösnimeä.


katsomispäivä / alkuper. nimi / käännösnimi / julkaisuvuosi

5.3.2016 / The Amazing Spiderman / ei käännösnimeä / 2012
x.3.2016 / Pocahontas / Pocahontas / 1995
x.3.2016 / The Thaw / Arctic Outbreak / 2009

tiistai 1. maaliskuuta 2016

1001 päivää ja 101 haastetta


101 asiaa 1001 päivässä on haaste, jonka tarkoituksena on antaa itselle mahdollisuus pyrkiä kohti erinäisiä tavoitteita. Ne voivat olla hyvinkin arkisia, kuten liharuoan välttäminen viikon ajan tai vieraskielisen kirjan lukeminen. Tai sitten jotain paljon huimempaa. Miltä kuulostaisi benji-hyppy?

Varmasti en ole ainoa, joka on joskus harkinnut tekevänsä listan asioista, jotka haluaa saavuttaa elämässään. Joko Nyt tai ei koskaan -elokuvan innoittamana tai jostain mystisemmästä syystä. Käsitettä lusikkalista ja koko touhun järkevyyttä olen käsitellyt aikaisemmassa blogitekstissä.


(c) Ana C. (x)

Tämän listan tarkoituksena on osoittaa, mitä tehtäviä olen sisällyttänyt omaan 101 asiaa 1001 päivässä -haasteeseeni.

Valmiit tehtävät: linkki tehtävän suorittamiseen ja vihreä fontin väri
Keskeneräiset: linkki tehtävän suorittamiseen, EI vihreää väriä tekstissä
Aloittamatta: ei linkkiä tai väriä

Olen iskenyt rivinvaihtoa välillä, että luettavuus paranisi. Listan muotoiluun voi tulla vielä jotain erinomaisia muutoksia. Pidä hauskaa aikaa tutkiessa seikkailujani! Raakafaktat löytyvät listan perästä.

Ja hei, mikään ei ole kivempaa kuin se, jos itsekin innostut osallistumaan haasteeseen! Millainen sinun listasi olisi? Ja jos laadit sellaisen, linkkaa toki. Haluan ehdottomasti seurata muiden pärjäämistä tällaisen haastehirviön kanssa. ":D"


1 Pyydä 20 ystävää ehdottamaan luettavaa kirjaa ja lue ne kaikki
2 Katso 26 elokuvaa, joita et ole ennen nähnyt, yksi joka aakkoselle
3 Pidä "Minun päiväni kuudessa sanassa" -muistiota kuuden kuukauden ajan
4 Tee lista viidestä ihmisestä, jotka ovat vaikuttaneet positiivisimmin sinuun ja kirjoita heille kirjeet
5 Katso 10 klassikkoelokuvaa, joita et ole aiemmin nähnyt
6 Ota kuva jokaista aakkosta kohden
7 Saa tehtyä 365 päivän valokuvaushaaste (kuva päivässä vuoden ajan)
8 Avaa keittokirja satunnaiselta sivulta ja tee kohdalle osuneen reseptin mukaisesti ruokaa
9 Laajenna sanavarastoasi 100 sanalla
10 Saavuta tavoitepainosi

11 Kirjoita itsellesi kirje avattavaksi, kun 1001 päivää on ohi
12 Lähetä pulloposti
13 Jätä inspiroiva lappu kirjan väliin jonkun löydettäväksi
14 Älä sano mitään negatiivista yhteen päivään
15 Väritä värityskirja kokonaan
16 Lähetä salaisuus PostSecretiin
17 Kirjoita kaikki pahat muistosi paperille, polta paperi jälkikäteen
18 Lue kaikki kirjat, jotka omistat
19 Kirjoita henkilökohtaisesti inspiroivaksi kokemasi lainaus ja tee siitä taide- tai sisustuselementti
20 Kirjoita kirja

21 Sano "kyllä" jollekin, mitä et normaalisti tekisi
22 Älä osta kuukauteen mitään, mikä ei ole välttämätöntä
23 Tee jotain puusta
24 Opi tekemään sushia
25 Kuuntele jazz-bändiä livenä
26 Kuuntele uutta artistia päivittäin kuukauden ajan
27 Kuuntele DVD-kommenttiraita
28 Kuuntele Rolling Stone's -lehden nimeämät kaikkien aikojen 500 parasta kappaletta
29 Kirjoita laulu
30 Kirjoita novelli

31 Kirjoita runo
32 Kirjoita viesti julkiseen vessaan
33 Kirjoita lista 100 asiasta, jotka tekevät sinut onnelliseksi
34 Laadi uusi lista seuraavalle 1001 päivälle
35 Kirjoita lista 101 asiasta, jotka olet jo saavuttanut
36 Hanki tatuointi
37 Näe revontulia
38 Opi soittamaan kitaraa
39 Hanki työ
40 Opi ajamaan

41 Opettele presidentit oikeassa järjestyksessä
42 Kiedo käärme kaulasi ympärille
43 Ota ilmainen nettikurssi
44 Katso näytelmä paikallisessa teatterissa
45 Rakenna peittolinnoitus ja nuku siinä
46 Piirrä omakuva
47 Saa uudenvuoden suudelma keskiyöllä
48 Lue muistelmateos
49 Kävele paljain jaloin päivän ajan
50 Lue 100 romaania

51 Pidä päivälliskutsut
52 Tee 5 uutta jälkiruokaa
53 Laula julkisesti
54 Saa NaNoWriMo valmiiksi
55 Istuta puu jonnekin, missä voit vierailla usein
56 Juokse joka päivä viikon ajan
57 Pelaa videopeli läpi
58 Vieraile viidessä museossa
59 Mene uimaan yöllä
60 Käy kaupungissa, jossa et ole koskaan ollut

61 Tee 101 blogimerkintää
62 Katso kokonainen tuotantokausi tv-sarjasta yhdessä viikonlopussa
63 Aloita opiskelu
64 Osta alkuperäinen taideteos laitettavaksi seinällesi
65 Katso kaikki Taru Sormusten Herrasta -elokuvat
66 Syö vegaanisti viikon ajan
67 Pysy hereillä 24 tuntia putkeen
68 Mene spontaanille road tripille
69 Lahjoita 5 euroa jokaista tehtävää kohden, joita et saa suoritettua
70 Lue kirja vieraalla kielellä

71 Saa tehtyä yli 1000-palainen palapeli
72 Syö hedelmää päivittäin kuukauden ajan
73 Saa joku laatimaan itselleen 101 haastetta 1001 päivässä -haasteen tehtävälista
74 Opi käyttämään tarot-kortteja
75 Ohjaa lyhytfilmi
76 Ole mosh pitissä
77 Osallistu Prideen
78 Auta keräämään varoja tarkoitukseen, joka ei hyödytä itseäsi millään tavalla
79 Opettele joogaa
80 Osta torilta suoraan tuottajalta

81 Mene elokuviin yksin
82 Anna rahaa katumuusikolle
83 Tanssi hississä
84 Istuta ikkunalaatikkoon yrttitarha
85 Suunnittele ja nimeä cocktaili
86 Katso Rent ja laula jokaisen laulun mukana
87 Myy taidetta, jonka olet luonut itse
88 Maksa autokaistalla takana olevan jonottajan ruoat
89 Tuo laatikollinen donitseja toimistolle jaettavaksi
90 Aloita naapuruston kaupunkipuutarha

91 Suorita 'Matka Mordoriin' -haaste
92 Mene pesäpallopeliin
93 Järjestä teekutsut vain naisille
94 Saa vähimmäismäärä lukiokursseja kasaan
95 Saa kirjoitus julkaistua
96 Saa otettua kuva Joulupukin kanssa
97 Selviä päivä näkemättä luonnollista valoa
98 Mene maailmanpyörään
99 Ota kuvasarja valokuvausautomaatissa
100 Mene ajamaan pyörällä päiväksi
101 Osallistu värijuoksuun



STATSIT

Aloitettu: 1.3.2016
Haaste loppuu: 27.11.2018
Suoritettu: -
Kesken: -
Jäljellä: 101

maanantai 29. helmikuuta 2016

Lepäävää rahaa asuinneliöissä? 2/2: Mitä opin omistamisesta

Lue ensimmäinen osa tekstistä ensiksi. En tee yhteenvetoa tässä. Kiitos.



(c) Vanessa (x)

Kuten tämän kahden tekstin hutaisun ensimmäisessä osassa sanoin, en ole käyttänyt XBOX360:sta pitkään aikaan. Siten se ja PlayStation 2, mukaan lukien molempien pelit, ohjaimet ja piuhahelvetti lähtivät vanhemmilleni nuoremman veljeni ihmeteltäviksi. En ole pelannut käytännössä yhtään tämän vuoden puolella - ja hän pelaa paljon. Johtopäätös: hänelle ne tuottavat enemmän iloa. Tai hetkellistä tuskaa, mutta lupaan hankkiutua eroon niistä objekteista, jotka eivät paketissa häntä kiinnosta.

Tässä vaiheessa saldo iskee vasta kahden tavaran kohdalla. Katson, että kumpikin pelikonsoli lisähärpäkkeineen on yksi kokonaisuus.

Minulle ei ollut ensisijaista saada rahallista voittoa. Se voi kuulostaa harkitsemattomalta, mutta paljon tärkeämpää oli päästä turhasta eroon - nopeasti ja mahdollisimman paljon muita ihmisiä ilahduttavasti. Tietysti minulla oli tietty tavoite: kokonaisvoitoksi 100 euroa.


Yksi kadotukseen mennyt kokoelma
Seuraavana hankkeeseen uhraamanani iltana sain päätettyä paljon isomman kasan kohtalosta. Luovutettavat vaatteet suoraan kierrätyskeskukseen tai Fidalle. En jaksa kaupitella vanhoja t-paitoja yksitellen ja saada puolta euroa per tuote tuntien piinasta.

Fidalle lähtikin:
- kännykän suojamuovit (käyttämättömät)
- pinssejä (lasketaan yhdeksi tavaraksi)
- 2 palapeliä
- 2 vyötä
- 1 villasukat
- 2 kengät
- 6 hupparia - 5 housut
- 2 paitaa
- 13 t-paitaa
- 4 lehteä

Perhepiiriin puolestaan meni:
- 9 lukiokirjaa
- 4 DVD:tä
- 1 CD
- 4 kirjaa

Kirjoista olin tietysti vähän tarkempi. Samoin DVD:eissä tiesin piilevän rahaa. Mutta oma kärsivällisyyteni ei riittänyt myymään - avautuessani tästä sain kuulla sellaisen tulkinnan, etten siinä tapauksessa ole valmis luopumaan esineistä. Aloin ajatella asiaa siltä kantilta, että jos olen ostanut vaikkapa 9 euron kirjan ja en ole sitä saanut luettua, summa on ollut oppirahaa ja menetetty ihan syystä. 

Joululahjaksi saamani ja kuljetuksessa turpaansa saanut lelu, jolla voi ampua muovikuulia päin styroksia Star Wars -teemaisia keiloja, päätyi tylysti roskiin. Muutama kirja oli siinä kunnossa, että päätin irroittaa kannet ja sivut pahvin- ja paperinkeräykseen.

Tässä vaiheessa saldo oli 64. Aloin tajuta, että homma alkaa hidastua sitä myöten, mitä suuremmaksi luku kasvaa. Vaikka on tietty kynnys lähteä vähentämään tavaraa, on helpompi löytää 10 turhaksi käynyttä esinettä kuin 100.

Lopulta - kuten monessa muussakin hankkeessa tässä blogissa - saavutin lopputuloksen "luovuttamalla". Jätin vanhemmilleni 7 vinyylilevyä ja noin 20 kirjaa. Ne menevät kesällä kirpputorille, jonka paikat ovat jo tiedossa. Laatikollisen kyniä ja askarteluvälineitä sekä muutaman paidan annoin asuinkumppanilleni. Lopputulema meni näin rysähtäen luvuissa yli sadan.


Täten en saanut 100 euroa kasaan. En senttiäkään. Onnistuin määrässä ja kesällä näkee, saanko vinyyleistä tai kirjoista mitään. Jos en, olen valmis siinä vaiheessa luovuttamaan nekin jonnekin, josta niille löytyy uudet omistajat.


Mitä sitten opin?

Miettimään, kannattaako laittaa rahaa asiaan, jota ei polttavasti tarvitse. Jätin ostamatta hassun punaisen hehkulampun, koska kuitenkin olisin jättänyt sen vain siivouskaappiin rikkoutumaan. En hankkinut uutta hupparia samalla, kun ostin uuden hatun. Hatun tarvitsin, mutta huppareita jäi edelleen ja haluan käyttää ne ensin mahdollisimman hengettömiksi. Ja saahan noita käytettyinäkin. Tavara jää useammin käyttämättä, jos sitä ei ole suunnitellut hankkivansa.

Taloussuunnittelu. Niin tylsältä kuin se onkin tähän asti kuulostanut, alan hitaasti ymmärtämään, että se on varmasti tehokkain tapa rajoittaa omaa ostamistaan. Jos käytän käteistä, jatkossa otan mukaan sen, mitä tiedän tarvitsevani. Jos taas käytän korttia, pidän vielä suurempaa huolta siitä, että kauppalista on ja pysyn siinä. Tilin säännöllinen tarkistaminen ja kuittien ja tiliotetietojen syöttäminen talousseurantaan on otettava rutiiniksi, josta ei luisteta. Ei ole noloa, jos säästöön jää rahaa.

Miettimään, onko jossain jo kaksoiskappale. En tarvitse kahdeksaa keittokirjaa, joissa on samat reseptit. Ts. en tarvitse myöskään kymmentä hupparia, kun kaksikin takaa sen - toimivan pyykkihuollon kanssa - että yksi on aina käytettävissä. En tarvitse kahdeksaa paria villasukkia. Enkä kahta kuorimaveistä.

Harkitsemaan jälleenmyymistä ennen ostamista. Jatkossa varmasti mietin kalliimpia ostoksia tehdessäni, olenko valmis näkemään oikeasti vaivaa ottaakseni kuvat ja markkinoimaan verkossa. Saati sitten jonottamaan kirpputoripöytää. Haluanko ostaa Fiskarsin sakset vain Muumi-printin takia, jos lähes puhkikulutettuina ne kuitenkin vastaavat mitä tahansa muita käytettyjä saksia? Jaksanko postittaa potkulautaa vaikkapa Saloon, jos voittoa tulee vain neljäsosa uuden tuotteen hinnasta? Meneekö tuote joka tapauksessa kahden kuukauden päästä kierrätyskeskukseen?

(c) Aaron Edwards (x)
Omistamisesta voi tulla ähky.

Totean, että kokeilu ei ollut täysin epäonnistunut. Sain paljon uutta ajateltavaa sekä perspektiiviä siihen, kuinka paljon vaivaa pelkkä tavaroiden pakkaaminen ja muualle vieminen vie. Tajusin myös, että olen pikemminkin säilyttänyt paljon omaisuutta sen sijaan, että varsinaisesti keräilisin, harrastaisin tai käyttäisin niitä.

Voi tosin olla aiheellista käyttää seuraavalla kerralla asiaan vähän enemmän aikaa. Jopa varata viikonloppu kuvaamiseen ja nettiin syöttämiseen. Ainakin on selvää, että omaisuudestaan kannattaa karsia useamminkin.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Blogisuunnitelmat 2016

Mikäli bloggaaminen ja suunnittelupostaukset aiheena eivät kiinnosta, kehotan ohittamaan tämän tekstin ja odottamaan seuraavaa kategoriabloggausta.


2015 tavoitteeni jäivät osittain toteutumatta (lukuhaaste meni surkeasti yms.). Tai no, en koe saavuttaneeni paljoakaan. Tämän vuoden osalta lähtökohtani julistaa mitään suuria haasteita ja päivityksiä tuntuivat ts. heikoilta.

Kuitenkin, ulkoasupäivitys ja keskittyminen bloggaamaan asioista, jotka kullakin hetkellä kiinnostavat, ovat saaneet eloa blogiin. Tunnen jälleen saavuttaneeni blogirintamalla jotain. Omaa tarinaansa kertoo se, että lukijamäärä (vaikka kohtuullisissa luvuissa mennään edelleen) prosentuaalisesti tuplaantui. Kiitos uusille lukijoille!

Lähdetään liikkeelle kategorisista tavoitteista.

(c) bookwyrmish (x)

Kuka & Mitä

Koen sivuston esittelyosion olevan edelleen vähän keskeneräinen. Etenkin, kun osa tiedoista kaipaa päivittämistä, vaikka nk. lanseeraamisesta on mennyt vasta hetki. Jotain on tehtävä ja aion kalenteroida sen nyt. Tiedän, että muuten sivu on samanlainen vielä 2025.

Minä mediantuottajana

Myönnän: kategoria on retuperällä. Tämän osion aion korvata toisenlaisella hankkeella, johon olen arvioinut kuluvan noin 20-30 postausta. En halua yhden tuon kokoluokan projektin päivityksiä tukkimaan Henkilökohtaista-kategoriaa. Voin sanoa sen verran, että juttu on pidempi kuin vuosihaaste, joten oman kategorian luominen voi olla ihan toimiva ratkaisu.

Siitä, miksi kategoria on retuperällä ja ammattiopiskeluun liittyviä bloggauksia ei tullut, kerron ehkä vähän myöhemmin ja laajemmin. Tai ainakin päivitän esittelysivun.

Kirjallisuus

Tälle kategorialle on tiedossa muutamakin uusi juttu. Ulkopuolisen ajattelijan esimerkin innoittamana koetan Derek Sivers -metodia kunnes se ei mielestäni enää anna lisäarvoa. Se ei ole kovin maata järisyttävä, mutta erittäin mielenkiintoinen tapa lähestyä luettua kirjaa:

On perusdata. Kuten ISBN-numero, milloin kirja on luettu, arvosana. Viimeisimmissä omissa bloggauksissani näihin voi lukea kustantajan, kirjoittajan, julkaisuvuoden ja niin edelleen. Toinen sana voisi olla raakadata, mutta se kuulostaa aika sieluttomalta.

On lyhyt kuvaus. Sen tarkoituksena on saada lukija kiinnostumaan tekstistä - ja kirjasta. Se yleensä kattaa merkittävän osan omista kirjabloggauksistani sisältäen yhteenvetoa esim. juonesta, henkilöhahmoista, kohderyhmästä.

On omat muistiinpanot. Toisin sanoen kaikki se kuvauksen ja datan ulkopuolelta, mitä on ajatellut lukiessaan. Intertekstuaalisuudet, joita on löytänyt. Ideat, joita haluaa nostaa esille. Parhaat lainaukset ja niistä mieleen tulevat asiat.

Paha mennä ennustamaan, tuoko tällainen järjestely lisäarvoa kirjabloggauksilleni. Mutta olen huomannut viimeisen kahden kuukauden aikana yhden asian: on helpompi kirjoittaa siitä, mistä haluaakin. Ja miten haluaa. Joten en ole pakottanut itseäni kirjoittamaan yhtään kirjabloggausta. (vaikka aika ajoin pohdinkin, pitäisikö minun poistaa itseni kirjabloggaajien-fb-ryhmästä oman epäaktiivisuuteni takia - itseironia huomattava)

Kokeilin omakohtaisempaa ja pohtivampaa linjaa jo täällä. Ehkä todellinen vaikutus on sillä, että en ajattele kirjoittavani kirjasta äidinkielen kokeessa vaan huvikseni.

Elävät kuvat

Tälle on tiedossa pidemmän päälle varmaankin aihekuolema. En katso nykyisellään paljon sarjoja - paitsi animea silloin tällöin. Katson yhä vähemmän elokuvia ja yritän vähentää televisioaikaani. Seurauksena on suoraan se, että minulla ei ole kokemuksia tai havaintoja tai mielipiteitä aiheesta tarpeeksi. Mutta toisaalta toivon, että vähentämällä katsomisaikaa, ajattelen enemmän ja osaan keskustella laajemmin niistä, mitä katson. Aion saada aikaan ainakin 4 anime- ja 4 muuta arvostelua tänä vuonna.

Musiikki

Musiikki on olennainen osa elämääni. Kuuntelen paljon laajalla skaalalla ja haluan kirjoittaa enemmänkin arvioita ja esittelyjä. Tiedossa saattaa olla keväälle yksittäinen haastattelujuttu. Mutta siitä sitten, jos ja kun se on ajankohtaista. Yksi rajoitus musiikkipostauksille on se, että Henkilökohtaista-kategoria innostaa tällä hetkellä vielä enemmän. Luonnollisesti talouspostauksiin käytetty aika on pois levyarvosteluista.

Henkilökohtaisesti

Olen mielissäni siitä, minkälainen ero on tämän vuoden ja blogiini integroimieni 2013 kirjoittamieni tekstien välissä. Kehitystä on tapahtunut. Etenkin visuaalista, mutta eittämättä myös sisällöllistä. Silloin esim. blogisuunnitelmani ja projektikatsaukset olivat vähän sisältövajaita.

Tälle kategorialle on tiedossa (edelleen) talouteen, minimalismiin ja muihin nykyistä elintapaani koskeviin aiheisiin paneutuvia juttuja. Näkökanta pysyy tietysti edelleen omakohtaisena. Seuraavassa kuvassa etualalla voitte nähdä minut pohtimassa, mitä sitä perjantaiyönä tulikaan julkaistua.

(c) Christian Pierret (x)

Muita blogiini liittyviä suunnitelmia/ tavoitteita ovat:

- kategorioiden sisällön päivittäminen tasaisemmin ja useammin
- täggäämisen kehittäminen
- pyrkimys vastata kaikkiin kommentteihin

Ensimmäinen tarkoittaa sitä, että jos julkaisen esim. 10 juttua maaliskuussa, ne jakautuisivat niin, että noin 2 postausta jokaiseen kategoriaan (tietenkään ei esittelysivua eikä Uusimmat tekstit -sivua lasketa). 

Toinen tarkoittaa sitä, että haluan käyttää aikaa kehittääkseni yhä paremman sisällön etsimis- ja arkistointitavan. Uudet postaukset tarkoittavat enemmän sisältöä, joka on vaikeampi suodattaa kokonaismääränsä takia. Ja hyvin suunniteltu arkistointi-, kategorisointi- ja suodatusjärjestelmä takaa sen, että sivu on sekä itselleni että lukijalle miellyttävä.

Kolmas tarkoittaa sitä, että jos tänne putoaa kommentti, vastaan siihen. Tavoiteltu viive vastaamisessa on alle kaksi päivää. Tietenkin aion antaa armoa tässä itselleni. Jos olen viikonlopun festareilla tai töissä, en tähän pysty. Siksi kyse onkin keskiarvosta.



Lisää tavoitteista tulee (ikävä kyllä) siinä projektissa, joka korvaa Minä mediantuottajana -kategorian. Mutta siitä lisää maaliskuussa!

Koska haluan tavoitella parempaa lukija-kirjoittaja -yhteyttä, haluaisin muistuttaa, että tavoitteita saa tietysti ehdottaa aina lisää. Tänä vuonna tyydyn pääasiallisesti tiettyihin linjanvetoihin enkä tee mitään lukijamääriin tai katsomiskertoihin tai muihin lukumäärällisesti mitattaviin tekijöihin liittyviä tavoitteita. Ehkä voidaan puhua tietynlaisesta blogin murrosvaiheesta tai pioneerikaudesta. Vaikka mitään uutta ei ehkä löydykään. Ehkä.

torstai 25. helmikuuta 2016

Peter Pan purppuran lumoissa

Geraldine McCaughreanin Peter Pan purppuran lumoissa omaa mielenkiintoisen taustan. J. M. Barrien klassisen lastenkirjan, Peter Panin, oikeuksia hallinnoiva Great Ormond 
Streetin lastensairaala järjesti kirjoituskilpailun jatko-osasta. Näyteluvun ja synopsiksen perusteella voittajaksi valittiin McCaughrean.

Kirja ei ole tyypillinen lastenkirja. Sen teemat ovat ajattomia, kyse on ystävän auttamisesta, varttumisesta ja uskollisuudesta. Mikä-Mikä-Maa on pulassa ja vanhojen kadonneiden poikien ja Leenan pitää palata selvittämään, onko Peterillä kaikki kunnossa. Mutta monessa muussa asiassa kyse ei ole ainakaan unettavasta iltasatulukemisesta.

Poika ja ylisuuri takki

Peter Pan on oma itsensä, mutta muuttuu tarinan myötä. Lopulta hänen tapauksensa antaa ajatella, pitäisikö ihmisen olla varovainen siinä, millaista tulevaisuutta ja vaatteita havittelee. Kadonneista lapsista on hukkavuosina tullut aikuisia ja he juksaavat aikaa pukeutumalla lasten vaatteisiin. Myös kapteeni Koukun takki on keskeisessä roolissa. Vaatemotiivia on siis olennaista pohtia.

Saako pukeutuminen tavoittelemaan sitä roolia, jonka vaatteet antavat? Toisin sanoen, tuleeko ihmisestä sellainen kuin hän toivoo? Isoja kysymyksiä, jos kohderyhmä tosiaan on iltasatuiässä. Jonkinmoisen aikuisuuden rajan ylittäneenä joutuu jopa hetken harkitsemaan, onko moraalista kysellä leikki-ikäisiltä unelma-ammattia. Ehkä tuollaisista ajatushetkistä huomaa kirjan olevan hyvä.

Kirjan kieli on sujuvaa ja kuvailevaa ja notkeaa. Repliikit ovat välillä aika pitkiäkin. Koeluin iltasatuna muutaman luvun alakoululaiselle, jota yleensä eivät Andersenin versioinnit ja Astrid Lindgrenit kiinnosta. Purppuraa hän pyysi lisää! Myönnän, yhden kerran jouduin sensuroimaan. Matka-arkku roikkui köydestä jyrkänteen reunan yli ja sen kuvailtiin liikkuvan kuin hirtetty mies. Kuulosti 10-vuotiaalle vähän turhan rajulta vertaukselta.

Tietysti intiaanisodista ja keijusodista ja kuolemanvaaroista puhuttiin - ja paljon. Mutta niillä oli jokin funktio. Joko leikkiin liittyvä tai juonellinen olennaisuus. Joten en ryhtynyt karsimaan tarinaa. Koeluvun kohteeni oli kuitenkin sen ikäinen, että ymmärsi, että jos törmää leijonaan tai karhuun, se ei välttämättä ole kiva tapahtuma.


Tarina oli sipuli: helposti kuorittava, mutta mitä lähemmäs ydintä päästään, joutuu vähän enemmän näkemään vaivaa kerrosten irroittamiseksi. Olen koko perheen elokuvien suhteen sitä mieltä, että oikeasti niissä ei ole mitään kuin lisättyjä, aikuisista typeriä vitsejä, joita lapset eivät tajua. Joten oikeasti ne ovat lasten elokuvia, jotka aiheuttavat muille myötähäpeää. Purppuran lumoissa kuitenkin onnistui olemaan oikeasti kiehtova itsellekin. Ja mitä muistan aikaisemmasta lukukerrastani (jos oikein tutkin lukulistojani, sen on täytynyt olla 2009-2010), kirja toimi yhtä hyvin ja eri tavalla, vaikka teini-ikä tuossa erottajana olikin. Hyvin tehty ja kirjoitettu, McCaughrean.

Erityisen sydäntä lämmittävästi oli kuvailtu kadonneiden lasten aikuisiän ja uuden lapsuuden välisiä ristiriitoja ja eroja. Toisin kuin pojat, Wendy ei unohtanut tytärtään edes muututtuaan lapseksi. Koska hän oli äiti. Myös Jukan ja hänen vaimonsa keskusteluissa oli jotain erittäin ihastuttavaa ja jopa kadehdittavaa. Lapselle aikuisversiot sankareista varmasti osoittautuvat kömpelöiksi ja kankeiksi ja mielikuvituksettomiksi - kuten aikuiset harmittavan usein oikeastikin. Itse taas koin mukavaa itseironiaa jopa samaistuessani välillä aikuishahmoihin.

Kirja muistutti minua sekä tutkailemaan uudelleen Loiselin Peter Pan -sarjakuvia että hakeutumaan jossain vaiheessa J. M. Barrien alkuperäisteoksen pariin. Ainakaan mitään tekosyytä vältellä viimeksimainittua en kykene enää muodostamaan paneuduttuani jälleen kerran uuteen sovitukseen. Pakkohan se Panin alkulähdekin on tutkailla lävitse.


McCaughrean, Geraldine: Peter Pan purppuran lumoissa
Suomentaja: Saara Hyyppä
WSOY 2006
310 s.
Peter Pan in scarlet (v. 2006)

keskiviikko 24. helmikuuta 2016

Yli 940 euron säästö vuodessa

Tein tänään täydennystä kevään budjettiini. Lisäsin Spotify-maksuja, kissanruokakuluja ja muita juoksevia kuukausittaisia menoja.

Lähes unohdin sen, mihin upotan keskimäärin 78,40 € kuukausittain. Tupakoinnin. En polta halvimpia merkkejä ja yleensä askin (sisältäen 20 savuketta) hinta on 5,50-5,70 €. Vaikka päivässä menee vain puoli askia ja viikossa 3,5 - ei siis todellakaan olla missään -70-luvun tahdissa - lopputulema on paljon enemmän.


(c) Agnes (x)


Kuukausitasolla lähes kahdeksankymmentä euroa. Tarkoittaen noin 940 euroa vuodessa. Ja tässä ei tietenkään huomioida sitä, että festareilla ynnä muissa kosteissa tapahtumissa tulee poltettua paljon enemmän. Eikä sitä, kun tarjoan kaverille tupakkaa, kun heidän askinsa ovat tyhjenemässä tai satun olemaan baari-illan ainoa tupakoitsija ja jokainen haluaa bilepolttaa.



Olen yrittänyt luopua tupakoinnista aiemminkin. Olen kokeillut mm. sähkötupakkaa ja nikotiinipurukumia. Aina on ollut tunne, että tarvitsen oikeaa tupakkaa. Kokeilut ovat jääneet pisimmillään viikkoon tai kahteen. Kokemukseni mukaan vaikeinta on:

- 12. ja 72. savuttoman tunnin väliset vieroitusoireet
- alle päivän polttamattomuuden jälkeen alkava yskä, joka kestää ainakin viikon
- sosiaalisten tilanteiden välttely ja tupakan ostamisen välttely

Nykyään, kun asunnossani on parveke, on entistä helpompi livahtaa savukkeelle. On mukavaa tuijotella talvista taivasta ja puhallella savua. Haittana on vain se, että voisin yhtä hyvin kärventää aina yhden kulman setelistä. Kaikki tietävät tupakoinnin haittavaikutuksista fyysiselle kunnolle, tervasta ja muusta enkä siksi lähde jaarittelemaan siitä.



Tällä hetkellä venytän penniä etenkin ruoan suhteen. En pysty budjetoimaan uusille vaatteille tai ulkoilmahuveille rahaa. En ole ymmärtänyt ollenkaan, että tupakointi on kulu.

Mihin voisin käyttää nuo vuositasolla säästetyt 940 euroa?

Se kattaisi yli kolmen kuukauden vuokrani asuntoon liittyvine kiinteine kustannuksineen. Voisin maksaa autoveroni itse. Tai voisin pistää säästöön koko potin, 78 euroa kuukaudessa.

En halua hirveämmin ajatella, kuinka paljon olen jo menettänyt tässä leikissä. Mutta en halua polttaa yhtään vitosta enää yhtä kirjaimellisesti. Lisäetuna on huomattava, että minun täytyy varoa alkoholia ensi alkuun, etten osta baarissa tupakkaa. Jolloin niilläkin rahoilla voi vaikka tilata pitsaa.

keskiviikko 17. helmikuuta 2016

Lepäävää rahaa asuinneliöissä? 1/2

Olen viimeisimpinä 3-4 kuukautena käyttänyt tuhottomasti aikaa minimalistisen elämäntavan ja mielenmaailman tutkimiseen niin Redditissä kuin englannin- ja suomenkielisissä blogeissakin. Tänään kohdalle osui Saiturin 100 tavarasta luopumiseen kannustava haaste. Josta myös tämän bloggauksen otsikko on ilmiselvästi saanut inspiraationsa.

Sain siis aihetta ajatella jälleen kerran sitä, mitä omistan ja miksi omistan. Jo yhdellä vilkaisulla asuntoni olohuoneeseen voin todeta, että minulla on varaa heittää 100 tavaraa pihalle tavalla tai toisella.


Lissulla ei ole turhaa tavaraa. Lissu voi ottaa rennosti.


CD-levyt ja DVD:t ovat toistaiseksi kova tikki, joten en ainakaan aloita niiden tutkailua luopumiskannalta ensimmäisenä. Joidenkin kirjojen osalta tiedän jo valmiiksi, että en saa neuvoteltua itseäni poistamaan niitä hyllystä.

Motiivini ovat vielä vähän sekavat. Käytetään esimerkkinä Harry Potter -kirjasarjaa. Merkittävä osa sosiaalisesta elämästäni on rakentunut niiden ihmissuhteiden ympärille, joita olen muodostanut juttelemalla kirjoista muiden ihmisten kanssa. Tiedostan, että kirjat ovat toimineet välineenä ja niillä on edelleen potentiaalista viihdearvoa itselleni.

Kuitenkin: luultavasti jokaisessa julkisessa kirjastossa on vähintään yksi kappale jokaista sarjan kirjaa. Tunnen useita ihmisiä, joilla on kaikki 7 teosta. Olen lukenut sarjan viimeksi vuonna 2011. Siitä on viisi vuotta. Jos lempikirjasarjakseni mieltämäni Potterit ovat seisseet hyllyssä pölyttymässä puolivuosikymmentä, on asenteessa jotain korjattavaa. Voin joko lukea teokset uudelleen, jolloin niistä on suoraa käyttöarvoa, tai myydä ne, jolloin niistä on rahallista tuloa. Mutta en aio raahata niitä enää yhdessäkään muutossa mukanani vain pölyttymään jonnekin muualle.


CD-levyjen osalta voin todeta melko suoraan, että osaa en ole kuunnellut kuin muutaman kerran. Niitä, jotka ovat kulutuksessa tiheään, kuuntelen nykyään käytännössä pelkästään Spotifystä. Voisi olla viisasta myydä koko kokoelma. Myöskin vinyylit ovat vähän kyseenalaisia omistaa: minulla ei ole ollut nykyisessä eikä edellisessäkään asunnossa vinyylisoitinta. Se seikkailee jossain vanhempieni hallinnoimassa varastotilassa.


Minimalistisen ajatusmaailman hidas pureskelu on saanut aikaan alttiuden tarttua haasteeseen. Tiedän, etten ole yleensä tarpeeksi kärsivällinen pistääkseni kuvia tavaroista koneelle ja täyttääkseni Huuto.net-myynti-ilmoituksia.

Tein tänään kuitenkin pienen kokeilun juurikin mainittuun palveluun ja koetan myydä yhden harvinaisemman ensipainoksen. Sekin kun on hankittu jotakuinkin 2008 ja ollut siitä asti lukemattomana.

Antikvariaattien myytäviä tarkastelemalla sain jonkinlaista osviittaa hinnasta. Olettaen, että saisin kirjasta ja sen jatko-osasta molemmista 15 €, alkaa kyseenalaistaa sen, miksi ylipäätään vain säilyttää tavaraa?


Leikitään pientä ajatusleikkiä.

Minulla on IKEA:n Kallax-hylly (korkeus noin 80 cm, leveys noin 40 cm), joka on erittäin ahtaalle ajettu. Noin 85-90% tavaroista on tarpeetonta eli myytävissä tai lahjoitettavissa. Sama homma lahjoituksena saamani toisen hyllykön sisällön suhteen.

Voisin luopua tarpeettomina esim. XBOX360-pelikonsolistani, suurimmasta osasta kirjoja, levyistä, vinyyleistä, CD-soittimesta ja monesta muusta esineestä. En usko, että olisi vaikeaa laskea niihin sitoutuneen ostaessa yli tuhat euroa rahaa. Pelkästään XBOX360 on maksanut uutena noin 300 euroa, levyt ovat käytännössä kaikki uusina hankittuja, joten niidenkin ostoarvo on ollut sadoissa euroissa.

Tavaroita myydessä täytyy kuitenkin ottaa huomioon se, että kirpputoritavaraksi ajateltava materia ei käytännössä ikinä mene voitolla. Onneksi ostoarvo ei enää tunnu nykytaloudessani, joten olen lähinnä vain iloinen, jos saan puskurisäästöihini jotain.

Noissa muutamassa neliössä on kuitenkin huomattava määrä rahaa, mikä on paljon enemmän kuin olisin osannut ajatella. Joskus tekee hyvää miettiä, miten suuri oman omaisuuden rahallinen arvo on. Muulloinkin kuin kotivakuutuksen ottamisen yhteydessä.


Teen vielä toisen postauksen lähemmin siitä, mitkä 100 tavaraa poistin elinympäristöstäni ja hallinnastani. Kehotan yhtälailla lukijoita miettimään: löytyykö omasta elämänpiiristä tavaraa, joilla ei ole käyttöä eikä minkäänlaista onnellisuus-faktoria?